Vihdoin, ensimmäisen todellisen deadlinen ollessa jo aivan hollilla, tunnen kokeneeni jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja saaneeni sitä kautta myös hieman inspiraatiota kandin tekemiseen. Viikonloppu tulee siis olemaan tukkaa naputtamista. Toivottavasti onnistun tarraamaan keskittymiskyvystä eikä se karkaa mihinkään. Keskittymiskyky on kuin  jokin vilkkusilmäinen pojankloppi, jota ei saa millään pysymään aloillaan. Peter Panin varjo.

Jotain valoa on kuitenkin tunnelin päässä näkyvissä. Tosin kaikenmaailman kiireitä on niin paljon, ettei sille näy mitään loppua.