Yläkertaan on muuttanut joku. Eilen kannettiin tavaraa sisään ja nyt porataan. Minäkin olen muuttopuuhissa. En oikeasti ole itkemäisilläni, tuo "poraaminen" on vain jotenkin herkullinen sana. Kaikki sanat, joilla on ainakin kaksi merkitystä ovat oivallisia otsikkosanoja.

Vaikken nyt sentään itke on muuttamisessa aina jotakin haikeaa - vaikka tietäisi tulevansa takaisin. Silloinkin kun muutin pois solusta, jossa en edes viihtynyt, olin melkein jo muuttamassa mieleni muuton suhteen, kun pakatessa tuli niin haikea olo. 

Nyt olen siis muuttamassa taas kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin. Jännittää. Joku väitti, että koska olin viime kesänä ulkomailla, ei mulla nyt pitäisi olla mitään jännitettävää. Valitettava tosi asia on, että Itä-Suomi on mulle henkisesti paljon kaukaisempaa seutua kuin läntinen naapurimaamme.

Eniten jännittää työn lisäksi se, miten ten tulen toimeen ihan itsekseni, kun mulla on vapaa-aikaakin. Oon niin tottunut siihen, että teen koko ajan jotain ja sosiaalista elmää on melkein liioiteltu määrä. Pakko myöntää, mutta mun on vaikea olla yksin. Toisaalta sitä on ihan tervettä opetella. Ehkä saan vapaa aikani ja levottoman energiani kohdennettua johonkin järkevään niin kuin kuntoiluun. Kaveri sanoi tänään, että hei jotkut lähtee kauko-itään meditoimaan ja etsimään jotain sisäistä rauhaa, mä voin tehä sen itäisessä Suomessa.  Ainakin sinne matkustaminen on ympäristöystävällisempää kuin Intiaan lentäminen.