Jouluaatto, mutta vielä ei ole kovin jouluisa olo. Ehkä vanhempien luona oleskelu -olo päihitää jouluolon tai muuta vastaavaa. Vanhempien luona aina käy jotain omituista, ikäänkuin ainakin puolet omasta persoonasta katoaisi johonkin. Sitten kun ei edes ole omaa tilaa, jossa tehdä omia juttuja, huomaa, ettei oikeastaan tee yhtään mitään. On vaan.

Siitä, että perheessä kaikki alkavat olla aika vanhoja on se hyvä puoli, että sain koristella kuusen juuri sellaiseksi kuin halusin. Vähän tosin harmittikin, etten saanut käydä riitaa siitä, pistetänkö kuuseen enkelit, joita kukaan muu ei siihen ikinä halua. Onneksi enkelit olivat ensin kadoksissa ja niiden etsimisestä sai pienen draaman kehiteltyä.

Sain tahtoni läpi myös siitä, että menemme taas yömessuun. Niissä on tunnelmaa. Ja kyllähä jouluna pitää mennä messuun pelkän aattohartauden sijaan.

Eilen illalla minua, tai oikeastaan ensin veljeäni, puraisi lisäksi neulomiskärpänen. Löysimme onneksi kaksi lankarulla ja kahdet puikot ja pääsimme taidoillemme aivan liian vaativan neulomuksen kimppuun. Työ etenee hitaasti (lähinnä siksi, että olen joutunut purkamaan paljon, koska en oikein ymmärrä ohjeita) ja vie 110 prosenttia keskittymisestä, mutta on hauskaa.

Pian pääsee syömään ihania jouluruokia.

Rauhaisaa joulua kaikille bloggailijoille.