Suvun juhlissa täti ei enää kysellytkään, onkos siellä opiskelukaupungissa maukavia nuoria miehiä tai olenko löytänyt jonkun. Sen sijaan hän kysyi varsin muodollisin sanakääntein, onko minulle muodostunut opiskelukaupungissa mukava ystäväpiiri. Pitäisi varmaan olla onnellinen siitä, etten joutunut enää kärsimään serkuskatraan ainoaan naimattomaan tyttöseen kohdistuvia kyselyitä. Hiukan kuulosti kuitenkin siltä, että minua pidetään toivottomana tapauksena (täti-ihmisten mielestähän elämässä ei tunnetusti ole muuta tarkoitusta kuin "päästä naimisiin") ja nyt kysellään, että onko mulla edes kavereita.

Toinen täti-ihminen kysyi sentään, että onko mulla ikävä Tukholmaan, että jäikös sinne jotain.

Ulkona on jääkaappikylmää ja kesäkämppäni on aivan jäätävä. Se on ollut pari viikkoa kuin pätsi ja nyt kun lämpöä kaipaisi, se on tipotiessään.