Kotiin lähtöön on tosiaan vielä kolme viikkoa, mutta eilen koti-ikävä muuttui ainakin hetkellisesti vähän haikeidenkin lähdön tunnelmien fiilistelyyn.

Päädyttiin kavereitten kanssa ihan hetken mielijohteesta puistoon istuskelemaan ja sitten siitä vielä hetkeksi pubiin. Kun tulin takaisin vessasta toiset sanoivat puhuneensa siitä, että on ikävää kun mä lähden pois. "Sä oot meidän valopilkku." En taida olla lähtöviikonlopun lisäksi enää yhtään viikonloppua täällä, joten vaikka aikaa on vielä kolme viikkoa, alkoi lähtö jo tuntua todelliselta.

Naurettiin turisteille, jotka ottivat kuvia paikaillisista "nähtävyyksistä". Päätettiin, että mekin pidetään joku päivä valokuvauspäivä. Kierretään kaikki mestat ja otetaan kuvia toisistamme ja nähtävyyksistä. En ole näet ottanut kuvia koko kesänä. Vähänkö on luvassa hauska päivä. Muistojentallennuspäivä.