Tässä blogin ulkoasua päivitellessäni, klikkasin sivupalkista linkkiä lukioaikaiseen blogiini Melukylään. Se oli ensimmäinen blogini, ja sen ensimmäinen postaus oli kirjoitettu 29.10.2005. Mä olen siis kirjoittanut blogia kohta viisi vuotta. Se on aika pitkään se. Ei siis välttämättä ihme, ettei nykyään kirjoitustahti ole yhtä tiuha, kuin mitä se joskus oli..
Ensimmäisessä postauksessa pohdin sitä, etten ikinä ryhdy mihinkään, missä en ole hyvä. Että pelkään heikkoutta. Samoja ongelmia kai vieläkin. Teen asioita omalla comfort zonellani. Tällä viikolla olen tosin parikin kertaa kuullut olevani rohkea, kun uskallan suunnata uuteen, lähteä pois, tutustua ihmisiin. Mutta sitähän mä osaan. Rohkeampaa olisi kerrankin tehdä työtä pitääkseen yllä kerran luotuja ihmissuhteita. Pysyä tilanteissa. Paikoissa. Tässä.
Tosin ei pitäisi aina olla niin ankara itselleen. Mä olen aina ajatellut, että lähteminen on pakenemista jostain. Mutta miksi lähtemistä pitää ajatella pahana asiana. Mä kysyin taannoin kaveriltani, miksi hän tuli tähän kaupunkiin.
- En voinut hyvin siellä, mistä lähdin, hän vastasi.
Ja minä:
- Voitko sä nyt hyvin?
- Voin.
Ehkä rohkeaa onkin muuttaa suuntaa, silloin kun ei enää jaksa. Että voi uudessa paikassa, kirkkain silmin, kertoa voivansa hyvin. Ehkä siellä, sitten kun (sitten kun, on yksi niistä aiheista, joista olen muistaakseni Melukylässä puhunut paljon) on saavutettavissa.
Kommentit