Stazzy oli kirjoittanut ystävänkirjaani, että minun pitäisi levätä. Se on totta. Ystäväkin sanoi niin. On niin kiire kiire kiire koko ajan, bloggailukin on jäänyt vähälle, niin kirjoittaminen kuin lukeminenkin. Toisaalta on kysymys siitä, että mulla nyt vaan on tällä hetkellä ihan miljoona kurssia ja kun olen muutenkin taas arvioinut jaksamiseni väärin, niin viikon poissaolo Suomen maasta kasasi hommia kauheasti.

Toisaalta en uskalla pysähtyä. Pysähtyminen on aina ollut kovasti pelottavaa, silloin ehtii ajatella. Ennen kiireltä sai aina raivattua tilaa ihanille hetkille ystävien kanssa. Nyt tuntuu, että ystävillä alkaa olla jo niin vahvasti oma elämänsä, ettei ehditä olla niin paljon yhdessä. Jos saan raivattua aikaa, olen kotona ja that's it. Yritän sanoa, että suurin syy väsyyn on kiire koulujuttujen kanssa, mutten osaa myöskään ajatella, mitä tekisin, jos ei olisi niin liikaa opintoja. Mutta mulla on kyllä tällä hetkellä ihan hirveän mielenkiintoisia kursseja, joten kiire niiden kanssa on ärsyttävää lähinnä siksi, että voisi paneutua paremmin, jos olisi enemmän aikaa.

Tänään otin kuitenkin aikaa siivoamiseen. Siis ei vain siistimiseen, vaan kunnon jynssäämiseen. Siivoaminen on terapeuttista eikä enää tarvitse ahdistua sotkusta. Keitän papuja ja kämppä haisee niille.