Sairastelun myötä hommia on rästissä kasapäin ja on kauhea kiire ja ahdistus. Eilen olin aivan erityisen väsynyt ja känkkäränkkäinen. Oltiin  kaverin kanssa puhuttu, että voisi vielä illalla lähteä pulkkailemaan. (Laskiaissunnuntaina jo kävin, mutta eihän se tarkoita, että tiistaina voisi jättää väliin.) mutta raahautuessani kotiin yliopistolta mietin, että ehtiikö tässä nyt käyttää energiaa sellaiseen. Oven takana odotti kuitenkin yllätys, joka sai minut unohtamaan moiset aatteet ja ottamaan aikaa pulkkailulle. Ystävä toisesta kaupungista oli lähettänyt kortin, jossa luki: "Toisinaan on tärkeää helliä itseään hyvillä asioilla ja ajatella, että on ansainnut ne."

Pullkkamäessä oli taas kerran kivaa, vaikka myös perinteisiä mäenlaskuvammoja eli mustelmia onkin nyt jalat täynnä.

Tänään sain kuulla, että minulla on sormuskateus. Olin tänään pistänyt sormeeni mielettömän ison rihkamasormuksen. Kaveri kysyi sen näkiessään, että oliko mulla sormuskateus? Sen verran olin eilen ihastellut tämänkihlasormusta. Toisen tutun ohi viilettäessäni, sain taas kuulla hieman epäilyttävän kehun: Sulla on ihanan kevytmielinen mekko.

Liittyvätköhän sormuskateus ja kevytmielinen mekko toisiinsa. Mielestäni minulla ei ollut kumpaakaan.