Olen ollut viime aikoina äärimmäisen stressaantunut ja väsynyt. Tunne on ollut outo ja ahdistava, sillä en normaalisti stressaa, vaikka olisin kuinka kiireinen. Nyt tei ensin sellaisia 12-14 -tuntisia päiviä töissä ja yliopistolla ja sitten alkoi ahdistaa kun huomasi kurssitehtävien dedisten alkavan lähestyä. Ehkä eniten ahdisti, etten ehtinyt pohtia kandin aihetta.  Lopulta aloin vaan hajoileen ja oli pakko ottaa vähän aikaa itselle ja ystäville. Torstaina olin teatterissa, perjantaina kaverin kanssa ulkona syömässä ja puhumassa pitkästä aikaa oikein kunnolla.  Torstaina ja perjantaina oli myös pari kokousta, missä sain jonkin verran tehtäviä delegoitua muille. Lauantaina yritin sitten keskittyä kandiin, mutten saanut oikeen mitään aikaiseksi. Mutta kas kummaa hyvin nukutun yön jälkeen välähti ja nyt minulla on aihe, ainakin jonkinmoinen. Innoissani lähdin viettämään ystävän syntymäpäiviä.

Huomenna on tentti. En ole juurikaan ehtinyt lukemaan, mutta kyllä se siitä, sillä  nyt ei ahdista. Ahdistus tappaa luovuuden ja itsevarmuuden, eikä ilman niitä pärjää. En todellakaan saanut viikonloppuna aikaiseksi läheskään niin paljon kuin piti. Hoidin stressiä ja toivon, että se auttoi. Hommaa on edelleen tuleville viikoille kauheita määriä, mutta kun näistä parista viikosta selviää, voi taas hengittää vapaasti. Kunhan muistaa taas ensi periodissa ottaa vähän iisimmin.

Lauantaina kaveri toi mulle kotitekoista riisisuklaata kotiovella. Parhautta.