Kirjoittaminen ei päässytkään käyntiin uudessa kaupungissa ihan niin kuin olin kuvitellut, vaikka aikaa onkin ollut. Kun on istunut päivän tietokoneen ääreessä oma armas läppäri ei hirveästi houkuttele kotiin päästyä. Juuri nyt pitäisi kyllä siivota ja vähän pakata Helsinginreissua varten ja ehkä siksi sainkin taas tartuttua blogiin.

Olen siis jo kolmatta viikkoa kesätöissä (harjoittelussa), enkä taaskaan saanut pysyttyä omassa kaupungissani. Nyt yritän totutella pikkukaupungin charmiin, mystisessä Itä-Suomessa. Jos kesästä tulee lämmin, niin mikäs täällä ollessa kun järviä riittää ja mustikkametsä on lähellä, mutta hiukan kaipaan jo viime kesää Tukholmassa.

Tosin yksi ongelma on sama, tai ehkä jopa hiukan pahempi: Missä voi tutustua ihmisiin, jos ei tunne alun perin ketään. Jos on yksikin kaveri voi aina mennä kaksin vaikka baariin ja ottaa missiokseen hankkia uusia tuttavuuksia.

Töissä on kuitenkin mukavaa ja kun vapaa-aikaakaan ei vielä ole ihan liiaksi ollut, niin aika ei ainakaan vielä ole käynyt pitkäksi. On kivaa, kun on "oma projekti", jota toteuttaa, mutta silti kivoja työkavereita, joilta voi pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Ja jos keksin syksyksi sopivan kandin aiheen, voin kesän jälkeen toteuttaa sen, mistä olemme kavereiden kanssa haaveilleet: viitata itseeni jo kandissa. Olisihan se vähän tökeröä, (siis omiin tuotoksiinsa viittailu jos ei ole joku kunnon tutkija), mutta samalla jotenkin todella siistiä.

Tauon jälkeen on aina pakko kirjoittaa pikku koonti tapahtuneesta, ennen kuin voi taas kirjoittaa pikku kommelluksia ja aatteita. Tässä siis tunnelmat näin kesän alussa. Blogini on aika pitkään tosin ollut taukoa ja koonteja, mutta ehkä tämä tästä. En myöskään ole hirveästi ehtinyt lukea muiden blogeja. Nyt riennänkin katsomaan mitä Pete on kirjoittanut, olihan perjantaina sentään Noel Gallagherin syntymäpäivä.