Olen ollut nyt monella kurssilla, joissa on ollut ryhmäprojekteja ja joissa ryhmääni on yllättäen minua vahvempia persoonia, jotka ovat ottaneet johdon käsiinsä. Mä olen yleensä vähän päsmäri, vaikka yritän olla olematta, jos innostun jostain asiasta tai mulla on joku visio. Toisaalta joskus otan päsmärin roolin  vastentahtoisesti vastaan, koska on ärsyttävää, jos asioissa vaan jahkaillaan, eikä päästä eteenpäin. Kuitenkin aina välillä sattuu vastaan tyyppejä, jotka voittavat päsmäröinnissä minutkin. Tällaisissa tilanteissa annan näitten tyyppien leadata tilannetta, vaikka ärsyttääkin, kun ne on kuitenkin ihan eri mieltä mun kanssa. Päsmäreistä pääsee kuitenkin helpoimmalla kun antaa niitten päsmäröidä. Päsmärit yhtäaikaa huvittaa ja ärsyttää. Ja toisaalta syntyy se pelko, enkai mä oo oikeesti tollanen.

Ja sitten asiasta sukkahousuihin tai tässä tapauksessa ehkä sukkahousuista siihen asiaan. Juteltiin niitä näitä lounaalla kaverin kanssa ja erään keskustelun pätkän viimeinen lause jäi häiritsemään. Keskustelu meni kutakuinkin näin

minä: Hassua, miten sä voit olla joissain asioissa noin tajuttoman laiska, kun oot kuitenkin tollainen toimelias, ahkera ja päämäärätietonen ihminen.
kaveri: No mä oon vaan toimelias vaan tietyissä asioissa, sellasissa, mitkä on tarpeeks tärkeitä.
minä: Niin oot ahkera sellasissa asioissa, jotka edistää sun päämääriä:
kaveri: Niin just. Hyvä ku sä tiedät mut paremmin ku mä itse.
minä. Mä taas on toimelias sellasissa asioissa, jotka ei edistä mun päämääriä. Tai ku ei mulla oo päämääriä.
kaveri: Kyllähän on ja tänä vuonna oot edistynyt päämäärissäsi paljon enemmän kuin mä omissani.

Tuo viimeinen lause jäi siis mietityttämään. Siis mitä mä oon saavuttanut. Yksi itseäni tänä syksynä kaivelleista asioista kun on ollut se, että olen mielestäni ollut ihan kamalan pitkään samassa pisteessä elämässäni. Muut etenee ja mä vaan oon. Olisi pitänyt kysyä, mitkä mun päämäärät sen mielestä on ja miten mä oon edistynyt. Mä en nimittäin tosiaan osaa nimetä päämääriäni. Kaverilta ois voinut löytyä vastaus. Niin ku mä osaan lukea sitä paremmin kuin se itse, sekin osaa lukea mua paremmin kuin mä. Välillä se on vähän pelottavaakin. Mutta toisaalta on hienoa kun on tuollainen kaveri. Voi selvittää omia ajatuksiaan, kun ne on solmussa.