Laiva toi sinut
vihdoin takaisin luokseni.
Joka päivä
kotiin tullessa
kenkäsi olivat eteisessä vastassa,
ja joka ilta
painoit pääsi pääni viereen.
Tuoksusi täytti taloni
─ meidän talomme.
Mutta silmäsi eivät olleet samat.
Ajatuksesi harhaili
ja illasta toiseen
tuijotit lävitseni.
Silmäsi eivät enää olleet minun.
Laiva toi sinut,
mutta sydämesi jäi jonnekin.
Silmiesi pilke ei enää ollut minua varten.
Kunpa et olisi saapunut luokseni, rakkaani,
niin olisin saanut
pitää sinut aina.
Runotorstain aiheena tällä viikolla "saapuminen".
Kommentit