Laiva toi sinut

vihdoin takaisin luokseni.

 

Joka päivä

kotiin tullessa

kenkäsi olivat eteisessä vastassa,

ja joka ilta

painoit pääsi pääni viereen.

 

Tuoksusi täytti taloni

─ meidän talomme.

 

Mutta silmäsi eivät olleet samat.

Ajatuksesi harhaili

ja illasta toiseen

tuijotit lävitseni.

 

Silmäsi eivät enää olleet minun.

 

Laiva toi sinut,

mutta sydämesi jäi jonnekin.

Silmiesi pilke ei enää ollut minua varten.

 

Kunpa et olisi saapunut luokseni, rakkaani,

niin olisin saanut

pitää sinut aina.

Runotorstain aiheena tällä viikolla "saapuminen".