Olen ollu tänään aika hermorauniona. En ole stressaavaa tyyppiä, joten en muista milloin olisin ollut näin kiireinen ja stressaantunut edellisen kerran. Hirveessä kiireessä ja stressihäiriössä kaikki tuntuu menevän vielä tavallistakin helpommin pieleen. Yksinkertaisista asioista tulee vaikeita.

Mulla oli päivän aikana tunnin mittainen lounastauko ja ystävä tuli lipastolle ihan vain sitä varten, että pääsee syömään ja kahville mun kanssa, kun ei olla nähty koko viikkoon. Hiukka ihanaa.Oli mukva lounasaika. Kahdeksan aikoihin koittaessani päästä kotiin esseetä kirjoittamaan myöhästyin bussista  ja soitin samaiselle ystävälle. Hermona, kärttynä, väsyneenä, viluisena ja nälkäisenä sen kanssa puhuminen rauhoittaa. Se käski ostaa suklaata. Ostin jäätelöä.