Aamulla bussissa viereeni istui perinteiselle mummolle haiseva tyylikäs vanha rouvasihminen. "Mummolle haiseva" ei siis ole mikään haukku: mummon haju sinänsä ei ole positiivinen eikä negatiivinen asia, mutta ainakin itselleni kaikki mummouteen liittyvä assosioituu pikemminkin positiivisiin juttuihin. Mietin kuitenkin, mistä mummon haju tulee. Muuttuuko kaikkien ominaistuoksu vanhana tietynlaiseksi vai onko kunkin vanhussukupolven haju omanlaisensa? Uskoisin ensimmäiseen selitykseen, mutta mieleeni tuli keskustelu, jonka kävin joskus erään ystäväni kanssa. Sanoin, etten varmaan koskaan vaihda hajuvettäni, jos sitä vaan saa tulevaisuudessakin. Kaverini sanoi, että jossain vaiheessa teini-.ikäiset lapseni sitten alkavat valittaa, että onko sun äiti pakko käyttää tota hirven hajusta tanttahajuvettä. Niistä tuoksuista, joista me nyt pidämme tule varmasti jossain vaiheessa "vanhentunutta", aivan kuten kuuntelemastamme musiikista tai käyttämistämme vaatteista. Eikös mulla olekin älykkäitä aamuajatuksia.

Bussissa tein myös ärkeän päätöksen. Nimittäin päätin, että uutena vuotena ryhdistäydyn. Ryhdistäydyn kaikillaelämän aspekteilla. Mä en kestä olla enää tää tyyppi, mikä oon koko syksyn ollut. Kurjuus, itsesääli ja saamattomuus saavat loppua. Mä alan taas olla onnellinen ja toimelias. Ryhdistäydyn.

Päätöksessä on se huono puoli, että se antaa mulle luvan jatkaa tätä jo nyt liian pitkälle mennyttä olemisen muotoa vielä joulukuun. Mutta kunnon ryhdistäytymistä ei edes kannata yrittää tehdä nyt, kun se olisi tarpeen, kun kaikki on pahimmillaan kesken ja kaatumassa niskaan. Se ei kestäisi. Pitää aloittaa kun vuoden vaihteessa pöytä on taas  puhdas.

Ehkä tämän päätöksen kunniaksi päivästä muodostui aivan hirveä. Kurjuus kiiruhtaa äkkiä pohtamutiin asti. Kun sillä vielä on jalansijaa. Mutta vuodenvaihteessa: Adios synkkyys ja saamattomuus.