Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähälle. Kun istuu kahdeksan tuntia päivästä tietokoneen ääressä ei kotiin tultuaan millään jaksaisi edes avata konetta. Muuten töissä on mukavaa. Nyt olen kuitenkin saanut omat hommani käytännössä valmiiksi (olen selvästi liian tehokas työskentelemään virkamiehenä) ja teen kaikenlaista sekalaista hommaa. Aikaa jää nyt siis myös lusmuiluun, josta en jaksa edes tuntea huonoa omatuntoa ja esimerkiksi tänään lähettelin työhakemuksia. Voi tätä pätkätyöläisen arkea, täytyy käyttää työaikaa työhakemusten lähettelyyn.

Olen myös alkanut ikävöimään kotiin. Sitä on tietysti ollut ilmassa jo pidemäpään, mutta Ilosaarireissun jälkeen (oli ihanaa, ehkä kirjotan siitä jotain vielä myöhemmin) ikävä löi päälle ihan tosissaan. Tämä tyttö haluaa jo omaan kämppään, haluaa ystävien luokse.

Työkaverini, jonka olemassolo o ollut yksi kesän valopilkuista tosin totesi koti-ikävää valittaessani: "Mun mielestä sä voisit kyllä jäädä tänne". Mielettömän herttaista. Aiemmin viikolla samainen tyyppi pohti, tuleeko se, jonka paikalla nyt istun, jo ensi viikolla takaisin lomalta. Kun on kuulemma mukavaa kun mä istun samassa huoneessa.

Onneksi yleensä ainakin yhden hyvän kaverin löytää, minne päin maailmaa sitten matkustaakin. Pitää olla kiitollinen.