Kotona taas. Omassa kämpässä ja omassa blogissa. Tunnelmat ovat hieman oudot. Eilen kun olin saanut suurimman osan tavaroista paikalleen tuntui, että tässäkös tää nyt sitten on. Ihan kuin koko kesää ei olisi ollut. Olisi varmaan pitänyt edes muuttaa tavaroiden järjestystä.

Tuntuu jotenkin tympeältä. Ai niin tällasta Suomessa on. Ainejärjestötoiminta tms. ei huvittaisi millään. Kaveri sanoi, että mulla on vaan kulttuurishokki. Aloitin kuitenkin yliopistoilun ilman mitään pehmeitä laskuja. Yliopistolla kymmenestä kolmeen lukemassa tenttiin. Kotona ainejärjestön asioiden hoitoa koneella. Lisäksi posti oli tuonut kauhean kasan viikolla olevaan kokoukseen liittyviä papereita. Myös työtodistus kesältä oli tullut. Ihanat arviot. Ihanhan tässä liikuttuu.

Lipastolla syödessä samaan pöytään istui joukko poikia (suomen kielessä ei edelleenkään ole hyvää sanaa tuollaisille, joita ei viitsi vielä miehiksikään kutsua), jotka puhuivat ensin siitä, minkä kaiken kanssa sinappia voi käyttää ja sen jälkeen viikon lopun ryyppäämisistään. Tervetuloa Suomeen, todellakin.

Tuttuja en nähnyt.

Kyllä tää tästä vielä postiviivisuudeksi muuttuu.